143 päivää Chilessä

Nyt olen ollut Chilessä jo reilusti yli kuukauden. Se tarkoittaa sitä, että opinnotkin ovat pyörähtäneet kunnolla käyntiin. Kaikki kurssini ovat espanjaksi, jonka takia opiskelu on ollutkin vaihtoni haastavimpia asioita. Välillä mietin, miten ne vaihtarit pärjäävät, jotka eivät puhu paljon yhtään espanjaa, kun jo minullakin on niin paljon vaikeuksia. Haastavaa opiskelusta tekee aluksi se, että opettajat puhuvat todella nopeasti ja uusia tuntemattomia tieteellisiä sanoja tulee niin kovalla tahdilla, ettei niitä ehdi edes kääntämään. Varsinkin aluksi pystyin ehkä kuuntelemaan puolet tunnista ja lopputunnin droppasin mieleni kanssa ulos luokkahuoneesta. Kielen takia myös luentojen jälkeen minua väsyttää paljon enemmän kuin Suomessa. Catolicassa työmäärä hipoo taivaita Helsingin yliopistoon verrattuna. Kahdella kurssista neljästä, minun pitää joka viikko lukea neljä tieteellistä artikkelia, ja toisella kurssilla näistä artikkeleista on aina pistari. Suurin osa artikkeleista on espanjak

Chile on kokonaisuudessaan äärimmäisyyksien maa. Täältä löytyy aavikkoja, lumihuippuisia vuoria, rantoja ja jäätikköjä, sekä äärimmäisen köyhiä ihmisiä ja todella todella rikkaita ihmisiä. Täällä osataan juhlia aamuun asti ja osoittaa mieltä niin, että poliisit (liian helposti) suihkuttavat kyynelkaasua ihmisjoukkoon. Vaihtarina olen kokenut nämä äärimmäisyydet hurjiksi ja mielenkiintoisiksi. Olen tuntenut oloni täällä todella kevyeksi yhteiskunnallisista äärimmäisyyksistä huolimatta. Keveys johtuu luultavasti, siitä, että vaihtarina on helpompi elää hetkessä Suomi-arjen ja tulevaisuuspohdintojen ollessa kauempana. Toisaalta yhden lukukauden vaihto on sen verran lyhyt, että kulttuurishokki jää lähes pakosta lyhyemmäksi ja vaihtoon on helpompi suhtautua ikään kuin pitkänä lomana opiskelusta huolimatta. Toisaalta keveys osaltaan johtuu juuri Chilen äärimmäisyyksistä. Olen luonteeltani todella empaattinen. Yleensä pidän luonteenpiirteestäni, mutta välillä se aiheuttaa tuskaa siitä, e