Kuka olen ja miksi juuri Chile?
Hola <3
Jotta pääset paremmin kiinni blogiini, on ehkä myös hyvä tietää jotakin henkilöstä blogin takana, sekä syitä siihen miksi valitsin vaihtomaakseni juuri Chilen.
Olen 23-vuotias opiskelija Helsingin yliopistosta. Sanon itseäni opiskelijaksi, koska olen tällä hetkellä opinnoissani eräälaisessa välivaiheessa. Olen juuri valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi luokanopettajankoulutuksesta. Opiskelin pääaineenani kasvatuspsykologiaa. Toisaalta olen taas hakuvaiheessa, sillä haluan tehdä maisterini psykologiasta. Hain tänä keväänä psykologian maisterivaiheeseen ja jäin hupaisesti kolmannelle varasijalle. Näin ollen ensi keväänä edessäni on taas uusi hakuprosessi. Ainainen haaveeni on joskus valmistua neuropsykologiksi. Kuvailisinkin itseäni tätä nykyä elämää ja ihmisiä rakastavaksi nörtiksi. Neuropsykologian lisäksi rakastan leipomista, urheilemista, elämän ihmettelemistä ja tarkastelemista sekä ennen kaikkea läheisiäni. Ystäväni ja "parempipuoliskoni" tekevätkin minut äärimmäisen onnelliseksi ja kiitolliseksi.
Olen asunut aikaisemmin kahdeksan kuukautta Espanjassa. Lähdin Espanjaan heti lukion jälkeen tekemään vapaaehtoistöitä mielenterveyskuntoutuskeskukseen. Vuosi oli samalla elämäni rankin ja opettavaisin. En vaihtaisi tuota kokemusta ikinä mihinkään. Se opetti minua rakastamaan itseäni ihan uudella tavalla. Lähdin Espanjaan osalta sen takia, että olen haaveillut Etelä-Amerikassa asumisesta yläasteikäisestä asti. Ajattelin, että olisi helpompi oppia espanjan kieli tutussa Euroopassa ja lähteä vasta sitten Etelä-Amerikkaan. Palattuani Espanjasta tiesin, että haluan olla nyt Suomessa, mutta että vielä minua odottaa ainakin yksi seikkailu yksin ulkomailla. Nyt paluustani on kulunut neljä vuotta ja koen olevani taas valmis muuttamaan ulkomaille hetkeksi.
Saatan kuulostaa päämäärätietoiselta ihmiseltä, mutta polulleni on mahtunut aikamoista haahuilua ja itsensä etsimistä. Lukioikäisenä keskityin suurilta osin sosiaaliseen elämään ja muutamaan rakastamaani oppiaineeseen. En silloin vielä hirveästi miettinyt mitä minusta tulee isona. Ainoa haaveeni oli asua Espanjassa ja kokea miltä tuntuu olla yksin ulkomailla. Espanjasta palattuani hain satalasissa lukemaan sosiaalipsykologiaa. En ehtinyt kirjoittaa viimeistä esseetä pääsykokeessa loppuun ja enkä päässyt sisään. Olin silloin hyvin murtunut, vaikka jälkeenpäin ajateltuna epäonnistuminen oli äärimmäisen arvokas kokemus. Seuraavan vuoden vietin Kauniaisten työväen akatemialla opiskellen psykologian perusopintoja avoimeen yliopistoon. Tällöin aikeenani oli aluksi hakea opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon, mutta vuodenvaihteessa olinkin päättänyt hakea opiskelemaan erityispedagogiikkaa, sillä olin aina tykännyt koulussa sijaistamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Minulla oli myös hirveä kiire yliopistoon, ja halusin olla varma sisäänpääsystäni, ja koin että minulla oli hyvät mahdollisuudet menestyä soveltuvuuskokeissa. Lopulta pääsin opiskelemaan erityispedagogiikkaa Jyväskylän yliopistoon ja kasvatuspsykologiaa Helsingin yliopistoon. Vaikka erityispedagogiikka kiinnosti minua vielä enemmän, olin niin innoissani Helsingin yliopistosta ja kasvatuspsykologian tarjoamista mahdollisuuksista, että valitsin kasvatuspsykologian.
Kasvatuspsykologian valitseminen oli äärimmäisen hyvä päätös. Olen tutustunut hurmaaviin ihmisiin ja päässyt sukeltamaan koulumaailmaan sekä käytännön että teorian tasolla. Olen joutunut olemaan epämukavuusalueella ja päässyt sen yli. Olen myös ymmärtänyt sen minkälaista työtä haluan tehdä tulevaisuudessa.
Olen oppinut opiskelupolkujeni kautta, että itseään ja omia haaveitaan on vaikea päästä pakoon. Siksi myös Chileen lähtö tuntui lähes väistämättömältä asialta. Vaikka tavallaan olisi helpompaa jäädä Suomeen, tiedän että en voisi olla lähtemättä vielä kerran yksin ulkomaille. Minua on jostakin syystä kiinnostanut Etelä-Amerikassa erityisesti Chile, Argentiina ja Costa Rica. Katsoessani Helsingin yliopiston vaihtomahdollisuuksia Chile valikoitui hyvin nopeasti tavoittelemakseni kohteeksi. Ajattelin Chilen olevan yksi turvallisimmista ja vähiten korruptoituneimmista maista Etelä-Amerikassa. Minua houkuttivat myös Chilen upea luonto ja lukuisat viinitilat. Todellisuudessa Chile-tietämykseni oli kuitenkin hyvin vähäinen hakiessani vaihtoon.
Toisaalta minua kiinnosti hirveästi minkälaista on opiskella katolilaisessa huippuyliopistossa. Tästä syystä laitoin ykköshakukohteekseni Pontificia Universidad Catolica de Chilen. Ajattelin, että siitä ei opiskelu voi paljon eksoottisemmaksi mennä. Haaveenani oli myös saada espanjani niin hyvälle tasolle, että voisin joissain vaiheessa tulevaisuudessa tehdä tutkimusyhteistyötä Etelä-Amerikassa, sillä esimerkiksi Chilessä tehdään korkeatasoista tutkimusta niin psykologian kuin kasvatustieteenkin saralla.
Tervetuloa mukaan seikkailulle! Käsittelen blogissani niin Santiagon arkea, opintoja kuin fiiliksiäkin! Ja jos mikä tahansa mietityttää vaihtoon lähtemisessä tai hakuprosessissa, blogiani saa kommentoida ja minuun saa ottaa yhteyttä milloin vain! :)
Con Amor,
Julia
Jotta pääset paremmin kiinni blogiini, on ehkä myös hyvä tietää jotakin henkilöstä blogin takana, sekä syitä siihen miksi valitsin vaihtomaakseni juuri Chilen.
Olen 23-vuotias opiskelija Helsingin yliopistosta. Sanon itseäni opiskelijaksi, koska olen tällä hetkellä opinnoissani eräälaisessa välivaiheessa. Olen juuri valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi luokanopettajankoulutuksesta. Opiskelin pääaineenani kasvatuspsykologiaa. Toisaalta olen taas hakuvaiheessa, sillä haluan tehdä maisterini psykologiasta. Hain tänä keväänä psykologian maisterivaiheeseen ja jäin hupaisesti kolmannelle varasijalle. Näin ollen ensi keväänä edessäni on taas uusi hakuprosessi. Ainainen haaveeni on joskus valmistua neuropsykologiksi. Kuvailisinkin itseäni tätä nykyä elämää ja ihmisiä rakastavaksi nörtiksi. Neuropsykologian lisäksi rakastan leipomista, urheilemista, elämän ihmettelemistä ja tarkastelemista sekä ennen kaikkea läheisiäni. Ystäväni ja "parempipuoliskoni" tekevätkin minut äärimmäisen onnelliseksi ja kiitolliseksi.
Olen asunut aikaisemmin kahdeksan kuukautta Espanjassa. Lähdin Espanjaan heti lukion jälkeen tekemään vapaaehtoistöitä mielenterveyskuntoutuskeskukseen. Vuosi oli samalla elämäni rankin ja opettavaisin. En vaihtaisi tuota kokemusta ikinä mihinkään. Se opetti minua rakastamaan itseäni ihan uudella tavalla. Lähdin Espanjaan osalta sen takia, että olen haaveillut Etelä-Amerikassa asumisesta yläasteikäisestä asti. Ajattelin, että olisi helpompi oppia espanjan kieli tutussa Euroopassa ja lähteä vasta sitten Etelä-Amerikkaan. Palattuani Espanjasta tiesin, että haluan olla nyt Suomessa, mutta että vielä minua odottaa ainakin yksi seikkailu yksin ulkomailla. Nyt paluustani on kulunut neljä vuotta ja koen olevani taas valmis muuttamaan ulkomaille hetkeksi.
Saatan kuulostaa päämäärätietoiselta ihmiseltä, mutta polulleni on mahtunut aikamoista haahuilua ja itsensä etsimistä. Lukioikäisenä keskityin suurilta osin sosiaaliseen elämään ja muutamaan rakastamaani oppiaineeseen. En silloin vielä hirveästi miettinyt mitä minusta tulee isona. Ainoa haaveeni oli asua Espanjassa ja kokea miltä tuntuu olla yksin ulkomailla. Espanjasta palattuani hain satalasissa lukemaan sosiaalipsykologiaa. En ehtinyt kirjoittaa viimeistä esseetä pääsykokeessa loppuun ja enkä päässyt sisään. Olin silloin hyvin murtunut, vaikka jälkeenpäin ajateltuna epäonnistuminen oli äärimmäisen arvokas kokemus. Seuraavan vuoden vietin Kauniaisten työväen akatemialla opiskellen psykologian perusopintoja avoimeen yliopistoon. Tällöin aikeenani oli aluksi hakea opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon, mutta vuodenvaihteessa olinkin päättänyt hakea opiskelemaan erityispedagogiikkaa, sillä olin aina tykännyt koulussa sijaistamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Minulla oli myös hirveä kiire yliopistoon, ja halusin olla varma sisäänpääsystäni, ja koin että minulla oli hyvät mahdollisuudet menestyä soveltuvuuskokeissa. Lopulta pääsin opiskelemaan erityispedagogiikkaa Jyväskylän yliopistoon ja kasvatuspsykologiaa Helsingin yliopistoon. Vaikka erityispedagogiikka kiinnosti minua vielä enemmän, olin niin innoissani Helsingin yliopistosta ja kasvatuspsykologian tarjoamista mahdollisuuksista, että valitsin kasvatuspsykologian.
Kasvatuspsykologian valitseminen oli äärimmäisen hyvä päätös. Olen tutustunut hurmaaviin ihmisiin ja päässyt sukeltamaan koulumaailmaan sekä käytännön että teorian tasolla. Olen joutunut olemaan epämukavuusalueella ja päässyt sen yli. Olen myös ymmärtänyt sen minkälaista työtä haluan tehdä tulevaisuudessa.
Olen oppinut opiskelupolkujeni kautta, että itseään ja omia haaveitaan on vaikea päästä pakoon. Siksi myös Chileen lähtö tuntui lähes väistämättömältä asialta. Vaikka tavallaan olisi helpompaa jäädä Suomeen, tiedän että en voisi olla lähtemättä vielä kerran yksin ulkomaille. Minua on jostakin syystä kiinnostanut Etelä-Amerikassa erityisesti Chile, Argentiina ja Costa Rica. Katsoessani Helsingin yliopiston vaihtomahdollisuuksia Chile valikoitui hyvin nopeasti tavoittelemakseni kohteeksi. Ajattelin Chilen olevan yksi turvallisimmista ja vähiten korruptoituneimmista maista Etelä-Amerikassa. Minua houkuttivat myös Chilen upea luonto ja lukuisat viinitilat. Todellisuudessa Chile-tietämykseni oli kuitenkin hyvin vähäinen hakiessani vaihtoon.
Toisaalta minua kiinnosti hirveästi minkälaista on opiskella katolilaisessa huippuyliopistossa. Tästä syystä laitoin ykköshakukohteekseni Pontificia Universidad Catolica de Chilen. Ajattelin, että siitä ei opiskelu voi paljon eksoottisemmaksi mennä. Haaveenani oli myös saada espanjani niin hyvälle tasolle, että voisin joissain vaiheessa tulevaisuudessa tehdä tutkimusyhteistyötä Etelä-Amerikassa, sillä esimerkiksi Chilessä tehdään korkeatasoista tutkimusta niin psykologian kuin kasvatustieteenkin saralla.
Tervetuloa mukaan seikkailulle! Käsittelen blogissani niin Santiagon arkea, opintoja kuin fiiliksiäkin! Ja jos mikä tahansa mietityttää vaihtoon lähtemisessä tai hakuprosessissa, blogiani saa kommentoida ja minuun saa ottaa yhteyttä milloin vain! :)
Con Amor,
Julia
Kommentit
Lähetä kommentti