Koulu loppui - enää pari viikkoa Chilessä?

Hola<3

Vaihtoni lähenee loppuaan ja rakas Helsinki odottaa jo melkein kulman takana.
Viime perjantaina raapustin viimeisen kokeeni ja lauantaina palautimme viimeisen ryhmäprojektimme. Sen jälkeen olen saanut olla lomalla ja nukkua pitkään. Catolicassa luennot loppuu kevätlukukaudella kaksi viikkoa ennen joulukuuta, jolloin marraskuun kaksi vikaa viikkoa on pyhitetty kokeille ja palautuksille. Mun onnekseni kaikkien kurssieni kokeet ja palautukset päättyivät kuitenkin jo ennen vikaa koeviikkoa, eli olen saanut rauhassa marraskuun vikalla viikolla hoidella Suomeen paluuseen liittyviä juttuja ja vähän suunnitella ensi kevään kursseja ja nauttia lämmöstä. ;)

Kaiken kaikkiaan päällisin tunne opintojen jälkeen on ylpeys. Helppoa opiskelu Catolicassa ei aina ole ollut, ja välillä olen lähes meinannut vajota epätoivoon, kun jotkut asiat ovat tuntuneet niin vaikeilta. Mutta olen todellakin ylittänyt itseni ja tehnyt parhaani, ja nyt vain pidän peukkuja, että pääsen kaikista kursseista läpi. Syksyn ehdottomasti vaikein koulutyö oli esitelmä sosiaalisesta konstruktionismista kertovasta artikkelista, joka olisi jo suomeksikin haastavaa. Esitelmän jälkeen olin kuitenkin niin helpottunut ja ylpeä, että tuntui kuin olisin lennellyt helpotuksesta korkealla Santiagon kattojen yllä.
Lähtiessäni vaihtoon yksi tavoitteistani oli nostaa espanjan kielen taitoni akateemiselle tasolle. Yksi päivä kirjoittaessani esseetä havahduin siihen, että olen päässyt tavoittettani aika lähelle. Espanjan kielenymmärrykseni ja tekstintuotto on parantunut ihan älyttömästi ja nimen omaan Catolican ansiosta. Kielen oppiminen ei kuitenkaan pääty tähän, ja voin Suomessakin edelleen parantaa esimerkiksi tieteellistä puheentuottoa ja kielioppiani, sillä niissä minulla on vielä hurjasti petrattavaa. Mutta olen täällä todennut, että kaikkia tavoitteita ei voi aina saavuttaa kerralla.

Vaikka kaksi vikaa viikkoa onkin pyhitetty kokeille, minun opinnoissani meillä ei varsinaisesti ollut mitään loppukokeita. Onneksi kokeet oli ripoteltu pitkin syksyä, eli "loppukokeet" käsittelivät vain loppukurssin asioita. Yleisesti iso ero täällä Helsingin yliopistossa tekemiini kokeisiin on se, että koko koealue ja luentomuistiinpanot on luettava huolellisesti, sillä kokeissa ei voi valita mihin haluaa vastata, vaan lähes jokaisesta aihealueesta on n. 15 rivin kysymys. Siksi esimerkiksi luennoilla kannattaa tehdä muistiinpanoja, jos kyseinen opettaja ei pistä luentokalvoja nettiin. Täällä kokeissa ei siis ainakaan psykologian ja kasvatustieteen puolella harrasteta pitkiä pohdiskelevia esseekysymyksiä, mihin olen tottunut psykologian kokeissa Helsingin yliopistossa. Yleisesti kokeissa on tarkkaanrajattuja kysymyksiä ja omaa pohdintaa ja kritiikkiä ei hirveämmin vaadita. Catolicassa myös kokeet muodostavat vain osan loppuarvosanasta, sillä esitelmät, esseet ja pistokokeet muodostavat loppuosan. Jokaisen kurssin alussa käydään tarkasti kunkin osasuorituksen prosenttiosuus loppuarvosanasta. Eli jos koko kurssi on muuten mennyt loistavasti, viimeisestä kokeesta riittää alle läpäisyrajan oleva arvosana, sillä muut suoritukset kompensoivat koetta.

Chilessä marraskuu on hellinyt auringollaan ja Santiago on puhjennut kukkaan. Viikonloppuna Santiagossa kävellessä törmää muun muassa mielenosoituksiin, jazzkonsertteihin, puistojoogiin ja tietenkin pieniin katukojuihin, joissa myydään esimerkiksi mansikoita ja avokadoja paljon halvemmalla kuin supermarketeissa. Santiagosta on tullut minulle todella rakas ja olen saanut täällä hyviä ystäviä. Marraskuussa on myös riittänyt ihania tapahtumia ja reissuja. Käytiin Annan kanssa esimerkiksi vierailemassa Donan luona Colchaguan laaksossa viinitilalla ja meillä oli aivan ihana reissu. Käytiin myös Siirin kanssa elektrofestareilla, ja aloitettiin päivä ihanasti brunssilla Siirin kämppiksien kanssa. Toisaalta on ollut hauskoja kohtaamisia ja mielenkiintoisia keskusteluja chileläisten kanssa randombileissä. Silti tässä marraskuun vikoilla viikoilla olen jo alkanut ikävöimään Helsinkiä ja kaikkia rakkaita ihmisiä Suomessa. Tämän tyyppinen ikävä on kuitenkin erilaista esimerkiksi Espanjan maaseudulla kokemaani ikävään verrattuna, sillä samalla Santiagossa on mukavaa ja mikään ei työnnä minua täältä pois, mutta samalla rakastan omaa maatani ja ihmisiäni niin paljon, että ne vetävät talven pimeydestä huolimatta minua puoleensa. Koti-ikävän tunteminen olikin yksi toisista syistä miksi halusin vielä lähteä ulkomaille asumaan yksin. Tekee älyttömän hyvää kaivata välillä kotiin ja omaan elämään. Kaiken näkee aina helposti vähän eri valossa, kun on viettänyt jonkin aikaa toisessa maassa. Siksi ainakin itselleni tämä melkein 5 kuukautta ulkomailla on sopiva aika, sillä samalla ehtii elämään kunnolla arkea toisessa maassa ja saattaa rueta arvostamaan joitain asioita enemmän, mutta samalla se ei kuitenkaan ole niin pitkä aika, että kotiinpaluu missään vaiheessa tuntuisi todella kaukaiselta.

Loppuvaihdon suunnitelmiin kuuluu vielä Santiagon fiilisteleminen ja reissu ihan etelään Torres del Paineen Annan kanssa, jossa ehkä totutamme itseämme jo tulevaan Suomen kylmyyteen. Kirjoittelenkin vielä ennen paluuta Chilestä matkailumaana ja sitten vielä kotiinpaluusta saavuttuani Suomeen.

Ihanaa viikkoa sinne Suomeen<3 Tässä vähän kuvia kuluneesta kuukaudesta<3

                     Plaza Nuñoan terdeihin tutustumassa 8)
    Plaza Italialla osoitettiin mieltä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan
                                    Hedelmäsaaliita la vegalta (eli Santiagon suurimmista kauppahallista)

    Brunsseilua Pedro de Valdivian kuplassa
    Roseeta ja ranskalaisia Santa Cruzin auringossa<3

    Viña Santa Cruz --> Valle Colchagua, josta tuodaan paljon viinejä myös Suomeen

    Täydellinen päivä. Siirin kanssa elektrofestareilla<3 Opin, että kannattaa maistella varovasti Piscoa ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä on yllättänyt vaihdossa?

Mitä Chile jätti minuun? Eli paluu Suomeen