Ihana hurja Chile

Chile on kokonaisuudessaan äärimmäisyyksien maa. Täältä löytyy aavikkoja, lumihuippuisia vuoria, rantoja ja jäätikköjä, sekä äärimmäisen köyhiä ihmisiä ja todella todella rikkaita ihmisiä. Täällä osataan juhlia aamuun asti ja osoittaa mieltä niin, että poliisit (liian helposti) suihkuttavat kyynelkaasua ihmisjoukkoon. Vaihtarina olen kokenut nämä äärimmäisyydet hurjiksi ja mielenkiintoisiksi.

Olen tuntenut oloni täällä todella kevyeksi yhteiskunnallisista äärimmäisyyksistä huolimatta. Keveys johtuu luultavasti, siitä, että vaihtarina on helpompi elää hetkessä Suomi-arjen ja tulevaisuuspohdintojen ollessa kauempana. Toisaalta yhden lukukauden vaihto on sen verran lyhyt, että kulttuurishokki jää lähes pakosta lyhyemmäksi ja vaihtoon on helpompi suhtautua ikään kuin pitkänä lomana opiskelusta huolimatta.

Toisaalta keveys osaltaan johtuu juuri Chilen äärimmäisyyksistä.
Olen luonteeltani todella empaattinen. Yleensä pidän luonteenpiirteestäni, mutta välillä se aiheuttaa tuskaa siitä, etten voi auttaa kaikkia maailman ihmisiä varsinkin nykymedian ollessa täynnä negatiivisiä uutisia maailmalta sekä Suomesta. Maailmantuska voi olla rakentava tunne ja ajaa auttamaan herkemmin muita ihmisiä, toisaalta se voi joskus estää nauttimasta hetkestä, sillä kokee olevansa niin äärimmäisen etuoikeutettu asuessaan Suomessa valkoihoisena naisena. Chilellä menee taloudellisesti parhaimmiten koko Etelä-Amerikassa, mutta uusliberalismi on jättänyt jälkensä Chilen sosiaaliseen systeemin kehitykseen. Yksityisten ja julkisten koulujen sekä sairaaloiden erillisyys tekee yhteiskunnasta todella kerrostuneen. Kaiken tämän alla on kolonalisaation ja diktatuurin jättämät jäljet kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Joka näkyy muun muassa siinä, että pelkästään siksi, että olen vaalea, minua saatetaan kohdella paremmin ja arvostavammin.

Chilen tilanne on niin diippi, ettei sitä lähes kykene käsittämään. Olen ymmärtänyt täällä, etten voi murehtia jokaisen maan tilannetta, sillä en kykene tekemään Chilen eriarvoisuudelle mitään muuta, kuin yrittää ymmärtää sitä, mistä se on saanut alkunsa. Olen ymmärtänyt täällä, miten paljon suojelemisen arvoisia asioita meillä on Suomessa. Olen ymmärtänyt miten voin vaikuttaa Suomesta käsin; suojella meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme, äänestää ihmisiä, jotka haluavat suojella sitä sekä luontoa, tehdä vapaaehtoistyötä ja joskus kun olen töissä lahjoittaa hyväntekeväisyysjärjestöille ja ennen kaikkea yrittää ymmärtää ja rakastaa muita kulttuureja ja auttaa ihmisiä ympärilläni. Ja tämä oivallus on ikään kuin helpottanut maailmantuskaani.

Toisaalta Chilen eriarvoisuus aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Vaikka se saattaa kuulostaa inhottavalta, turvattomuuden tunne on saanut minut ymmärtää miten tärkeä turvallisuuden tunne on. Se on yksiä keskeisempiä arvoja elämässäni. Se ikään kuin palauttaa maan pinnalle siitä, millä asioilla on oikeasti merkitystä.

En oikeastaan odottanut mitään vaihdostani, sillä olin viimeisinä kuukausina ennen vaihtoa jännittynyt ja stressaantunut. Myös Espanjassa asuessani podin paljon koti-ikävää, enkä ikinä kunnolla kotiutunut siihen kaupunkiin missä asuin, että odotin osaltaan myös samanlaisten ikävän tunteiden koittavan myös täällä. Kuitenkin olen ollut täällä äärimmäisen kiitollinen siitä, että en jättänyt tulematta, vaan seurasin haavetta, joka minulla oli ollut ylä-asteesta asti. Olen niin kiitollinen siitä, että saan elää tämän syksyn Chilessä ja tutustua toiseen kulttuuriin. On niin arvokasta nähdä mitä maailmalla on tarjottavana, ja oppia ymmärtään kulttuurillisia eroja. Olen myös äärimmäisen kiitollinen niistä ihmisistä, joita olen täällä tavannut. Tuntuu uskomattomalta tavata toisella puolella maailmaa sellaisia suomalaisia, jotka näen kutsuvani 50-vuotisjuhlilleni.

Santiagon tarjoamat seikkailumahdollisuudet ovat myös loputtomat. Santiagosta käsin pääsee bussilla viinitiloille ja keskelle andien rauhaa. Toisaalta Valparaisoon ja muihin ihaniin rantakaupunkeihin pääsee puolessatoista tunnissa bussilla. Tänään käytiin yliopistoni järkkäämällä reissulla ihanassa artesaanikylässä Pomairessa vain 50 minsan päästä Santiagosta. Kylä on kuuluisa saviastioistaan ja tyypillisistä chileläisistä ruuistaan. Pomairessa oli ihanan rauhallinen ja rento tunnelma, sekä aitoa chilefiilistä. Syötiin lattari-iskelmien soidessa Pastel de chocloa sekä kilon kokoisia empanadoja, joista Pomaire on kuuluisa. Pastel de choclo on maissipaistos, jonka alle on kätketty kanaa.
Toisaalta olen myös viettänyt viikonloppuja Santiagossa, sillä täällä tapahtuu paljon joka viikonloppu ja Santiagosta löytyy pilvin pimein ihania kodikkaita ravintoloita, joita olen kokeillut ahkerasti. Toisaalta välillä on myös kiva kattoa kotona netflixiä kissat kainalossa.

En tiedä, kuinka pitkään Chile oivallukseni pysyvät Suomessa, mutta olen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä minusta tuntuu, siltä että Chilen ansiosta näen paljon kirkkaammin ne asiat, mitkä ovat oikeasti merkityksellisiä elämässä.
Näitä ovat:
Rakkaat ihmiset, jotka ymmärtävät, tukevat ja joiden kanssa voi jakaa elämää.
Turvallisuuden tunne.
Se, että on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan
Se, että on mahdollisuus vaikuttaa asioihin omassa maassaan ja maailmalla.
Näihin verrattuna kaikki ulkoiset asiat ja paineet tuntuvat mitättömiltä. Tuskin niitä ikinä pääsee kunnolla pakoon, mutta tekee äärimmäisen hyvää välillä pysähtyä pohtimaan näitä. Se tuo syvää merkityksellisyyden tunnetta elämään.

Hyvää yötä täältä Chilen alkavasta keväästä!

                                    Arbol- ravintolassa illallistamassa Liisan kanssa
                                     Naturista -ravintolassa lounaalla Siirin kanssa


   Matkalla Pomaireen
   
 Kilon empanada
 Pastel de choclo


 Savenvalanta-kurssilla

 Grillailua Parque Hurtadossa 
kissaystäväni Bowie

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä on yllättänyt vaihdossa?

Matkailijan Chile

Mitä Chile jätti minuun? Eli paluu Suomeen