Pistareita ja pihalla olemista - eli miten opinnot ovat lähteneet käyntiin
Nyt olen ollut Chilessä jo reilusti yli kuukauden. Se tarkoittaa sitä, että opinnotkin ovat pyörähtäneet kunnolla käyntiin.
Kaikki kurssini ovat espanjaksi, jonka takia opiskelu on ollutkin vaihtoni haastavimpia asioita. Välillä mietin, miten ne vaihtarit pärjäävät, jotka eivät puhu paljon yhtään espanjaa, kun jo minullakin on niin paljon vaikeuksia. Haastavaa opiskelusta tekee aluksi se, että opettajat puhuvat todella nopeasti ja uusia tuntemattomia tieteellisiä sanoja tulee niin kovalla tahdilla, ettei niitä ehdi edes kääntämään. Varsinkin aluksi pystyin ehkä kuuntelemaan puolet tunnista ja lopputunnin droppasin mieleni kanssa ulos luokkahuoneesta. Kielen takia myös luentojen jälkeen minua väsyttää paljon enemmän kuin Suomessa.
Catolicassa työmäärä hipoo taivaita Helsingin yliopistoon verrattuna. Kahdella kurssista neljästä, minun pitää joka viikko lukea neljä tieteellistä artikkelia, ja toisella kurssilla näistä artikkeleista on aina pistari. Suurin osa artikkeleista on espanjaksi ja vaikka useimmat artikkelit löytyykin helposti englanniksi netistä, ongelmallista on se, että englanniksi lukiessa espanjankielinen tieteellinen sanasto jää puutteelliseksi. Catolican pistarikulttuuri on välillä myös ärsyttänyt minua todella paljon. Vaikka luenkin paikallisia hitaammin, en silti näe mitään mieltä monien artikkeleiden pinnallisessa tankkaamisessa ja niiden sisältämien nippelitietojen testaamisessa. Turhauttavinta oli kun psykologian historian kurssilla oli pistari Sigmund Freudin vuonna 1909 kirjoittamista teksteistä. En nähnyt niiden ulkoapänttäämisessä mitään mieltä, sillä niillä ei ole nykypsykologiassa mitään kliinistä arvoa. Enneminkin niistä olisi hauska keskustella ja pohtia Freudin merkitystä modernin psykiatrian isänä. Lähes kaikilla luennoilla on myös läsnäolopakko, joka on tuntunut hassulta akateemiseen vapauteen tottuneelle.
Myos ryhmätyöt ja esseet ovat tuottaneet henkisia haasteita. On tuntunut vaikealta kokea itsensa ikään kuin taakkana, silla en kykene yhtä nopeaan ja syvälliseen tieteelliseen tekstin tuottoon tai keskusteluun espanjaksi. Kukaan opiskelija ei ole minua taakkana kohdellut, vaan enemmankin se on se henkinen puoli ja roolin muutos joka on ollut haastavaa. Suomessa olen usein aktiivinen ryhmän jäsen, ja pyrin aina tekemään yhtä paljon kuin muut. Täällä tulee helpommin vapaamatkustajafiilis, sillä en voi osallistua samallalailla keskusteluun tai monimutkaisen ja syvällisen tekstin tuottamiseen. Esseita kirjottaessa joudun puolestaan täällä menemaan lähes sieltä missä aita on matalin akateemisen espanjan haasteellisuuden takia. Kirjoitan huvittavan yksinkertaisesti syvällisistä aiheista. Kaikista vaikein kirjoittamani essee oli kulttuurikurssillamme, kun minun piti kirjoittaa sanan "chingar" -merkityksestä macho- ja sukupuolirooli-kulttuurissa Latinalaisessa Amerikassa yhden haastavan artikkelin ja mielenkiintoisen luennon pohjalta. Oli todella vaikeaa saada kokonaisvaltaista käsitystä noin tuntemattomasta ja syvällisesti aiheesta ja tuottaa se vielä espanjaksi paperille. :DD Koko sana kun liittyy kolonalisaatioon seka Latinalaisen Amerikan Neitsyt Maria -myyttiin seka machismiin.
Onneksi kuitenkin ainakin psykologian ja kasvatustieteen opettajat ovat hyvin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Olenkin todennut täällä, että aina kannattaa mennä juttelemaan opettajille. Näin olenkin saanut tehdä joitakin töitä yksin ja minulle on myös tarjottu mahdollisuutta kirjoittaa englanniksi tarvittaessa. Olen saanut ottaa myös tentteihin englanti-espanja -sanakirjan mukaan, josta on ollut iso apu. Myös chileläisiltä opiskelijoilta kannattaa kysyä neuvoa kurssien suhteen, sillä Catolicassa orientaatio vaihtareille kurssien ja sähköisten palveluiden käytön suhteen oli olematonta. Myös kielenkin ymmärtäminen helpottuu lähes huomaamatta, kun sanasto karttuu ja korva herkistyy chileläiselle aksentille.
Olen myös päättänyt olla stressaamatta liikaa kursseista, sillä tärkeintä on läpi pääseminen, espanjan kielen kartuttaminen ja vaihdosta nauttiminen. En halua suorittaa vaihtoa, vaan nauttia tästä kokemuksesta. Kaikkien pihalla olemisen tunteiden kanssa helpottaa myös muut vaihtarit, jotka kärvistelevät samojen tunteiden kanssa. Ei ole aina helppoa tuntea itseään vähän yksinkertaisimmaksi ja olla hiljaa mielenkiintoisen tieteellisen keskustelun keskellä. Mutta se on arvokas kokemus, jonka jälkeen omaa kieltä ja ilmaisukykyä on helpompi arvostaa. On myös hyvä tuntea se, miltä esimerkiksi maahanmuuttajat Suomessa saattavat kokea yrittäessään opetella puhumaan suomea.
Vuorille oli satanut yolla lunta
San Joaquinin lukukupolit 8)
Kaikki kurssini ovat espanjaksi, jonka takia opiskelu on ollutkin vaihtoni haastavimpia asioita. Välillä mietin, miten ne vaihtarit pärjäävät, jotka eivät puhu paljon yhtään espanjaa, kun jo minullakin on niin paljon vaikeuksia. Haastavaa opiskelusta tekee aluksi se, että opettajat puhuvat todella nopeasti ja uusia tuntemattomia tieteellisiä sanoja tulee niin kovalla tahdilla, ettei niitä ehdi edes kääntämään. Varsinkin aluksi pystyin ehkä kuuntelemaan puolet tunnista ja lopputunnin droppasin mieleni kanssa ulos luokkahuoneesta. Kielen takia myös luentojen jälkeen minua väsyttää paljon enemmän kuin Suomessa.
Catolicassa työmäärä hipoo taivaita Helsingin yliopistoon verrattuna. Kahdella kurssista neljästä, minun pitää joka viikko lukea neljä tieteellistä artikkelia, ja toisella kurssilla näistä artikkeleista on aina pistari. Suurin osa artikkeleista on espanjaksi ja vaikka useimmat artikkelit löytyykin helposti englanniksi netistä, ongelmallista on se, että englanniksi lukiessa espanjankielinen tieteellinen sanasto jää puutteelliseksi. Catolican pistarikulttuuri on välillä myös ärsyttänyt minua todella paljon. Vaikka luenkin paikallisia hitaammin, en silti näe mitään mieltä monien artikkeleiden pinnallisessa tankkaamisessa ja niiden sisältämien nippelitietojen testaamisessa. Turhauttavinta oli kun psykologian historian kurssilla oli pistari Sigmund Freudin vuonna 1909 kirjoittamista teksteistä. En nähnyt niiden ulkoapänttäämisessä mitään mieltä, sillä niillä ei ole nykypsykologiassa mitään kliinistä arvoa. Enneminkin niistä olisi hauska keskustella ja pohtia Freudin merkitystä modernin psykiatrian isänä. Lähes kaikilla luennoilla on myös läsnäolopakko, joka on tuntunut hassulta akateemiseen vapauteen tottuneelle.
Myos ryhmätyöt ja esseet ovat tuottaneet henkisia haasteita. On tuntunut vaikealta kokea itsensa ikään kuin taakkana, silla en kykene yhtä nopeaan ja syvälliseen tieteelliseen tekstin tuottoon tai keskusteluun espanjaksi. Kukaan opiskelija ei ole minua taakkana kohdellut, vaan enemmankin se on se henkinen puoli ja roolin muutos joka on ollut haastavaa. Suomessa olen usein aktiivinen ryhmän jäsen, ja pyrin aina tekemään yhtä paljon kuin muut. Täällä tulee helpommin vapaamatkustajafiilis, sillä en voi osallistua samallalailla keskusteluun tai monimutkaisen ja syvällisen tekstin tuottamiseen. Esseita kirjottaessa joudun puolestaan täällä menemaan lähes sieltä missä aita on matalin akateemisen espanjan haasteellisuuden takia. Kirjoitan huvittavan yksinkertaisesti syvällisistä aiheista. Kaikista vaikein kirjoittamani essee oli kulttuurikurssillamme, kun minun piti kirjoittaa sanan "chingar" -merkityksestä macho- ja sukupuolirooli-kulttuurissa Latinalaisessa Amerikassa yhden haastavan artikkelin ja mielenkiintoisen luennon pohjalta. Oli todella vaikeaa saada kokonaisvaltaista käsitystä noin tuntemattomasta ja syvällisesti aiheesta ja tuottaa se vielä espanjaksi paperille. :DD Koko sana kun liittyy kolonalisaatioon seka Latinalaisen Amerikan Neitsyt Maria -myyttiin seka machismiin.
Onneksi kuitenkin ainakin psykologian ja kasvatustieteen opettajat ovat hyvin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Olenkin todennut täällä, että aina kannattaa mennä juttelemaan opettajille. Näin olenkin saanut tehdä joitakin töitä yksin ja minulle on myös tarjottu mahdollisuutta kirjoittaa englanniksi tarvittaessa. Olen saanut ottaa myös tentteihin englanti-espanja -sanakirjan mukaan, josta on ollut iso apu. Myös chileläisiltä opiskelijoilta kannattaa kysyä neuvoa kurssien suhteen, sillä Catolicassa orientaatio vaihtareille kurssien ja sähköisten palveluiden käytön suhteen oli olematonta. Myös kielenkin ymmärtäminen helpottuu lähes huomaamatta, kun sanasto karttuu ja korva herkistyy chileläiselle aksentille.
Olen myös päättänyt olla stressaamatta liikaa kursseista, sillä tärkeintä on läpi pääseminen, espanjan kielen kartuttaminen ja vaihdosta nauttiminen. En halua suorittaa vaihtoa, vaan nauttia tästä kokemuksesta. Kaikkien pihalla olemisen tunteiden kanssa helpottaa myös muut vaihtarit, jotka kärvistelevät samojen tunteiden kanssa. Ei ole aina helppoa tuntea itseään vähän yksinkertaisimmaksi ja olla hiljaa mielenkiintoisen tieteellisen keskustelun keskellä. Mutta se on arvokas kokemus, jonka jälkeen omaa kieltä ja ilmaisukykyä on helpompi arvostaa. On myös hyvä tuntea se, miltä esimerkiksi maahanmuuttajat Suomessa saattavat kokea yrittäessään opetella puhumaan suomea.
Kommentit
Lähetä kommentti