Mikä on yllättänyt vaihdossa?

Hola<3

Helsingin Yliopiston yksi blogiaihetoive oli kirjoittaa siitä, mikä on yllättänyt vaihdossa. Mielestäni kysymys on hyvä, sillä muuttaessaan uuteen maahan monikin asia voi yllättää. Varsinkin kun vaihtomaata kohtaan voi olla paljon ennakko-odotuksia. Tässä siis muutama minua yllättänyt asia.


  1. Koulutyömäärä: Olen yllättänyt siitä, miten suuret vaatimukset yliopistossani on. Opiskelu on yllättävän lukiomaista pakollisine läsnäoloineen ja pistokokeineen. En yleensä tykkää jättää mitään viimeiselle illalla puhumattakaan espanjankielisistä tieteellisistä esseistä, mutta välillä täällä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, kun lähes joka viikko on ollut jokin koe tai esseen palautus plus pistokokeet päälle. Varsinkin jos sitä mielii pitää viikonloppuna myös vapaapäiviä ja matkustellakin välillä.


Koulun vaikeus on välillä tuntunut todella raskaalta. Tuntuu siltä, että monista kokeista pääsee vain rimaa hipoen läpi. Välillä myös tuntuu, että syvällinen asioiden oppiminen jää puolitiehen, kun yrittää nopeasti lukea englanniksi tieteellistä tekstiä ja sen jälkeen kirjoittaa samasta aiheesta kokeessa espanjaksi. Onneksi esseet ovat kuitenkin menneet suhteellisen hyvin, kun on saanut rauhassa kotona kirjoittaa ja pohtia asioita. Huomasin myös pari viikkoa sitten, etten oikein ollut ehtinyt edes palautua opinnoista kunnolla, sillä havahduin siihen, että ei enää huvittanut oppia mitään uutta tai haastaa itseään. Yleensä kun innostun lähes tulkoon aina uusien asioiden oppimisesta ja itseni haastamisesta. Samalla myös pidän äärimmäisen kasvattavana kokemuksena tarkastella omaa oppimista ja sitä milloin työmäärä jo alkaa vähentämään oppimista ja sisäistä motivaatiota.


Tuleville catolican vaihtareille neuvoisin ottamaan edes yhden vaihtareille suunnatun kurssin, sillä työmäärä on huomattavasti pienempi ja arvostelu äärimmäisen lempeä<3 Kannattaa myöskin olla itselleen lempeä ja ymmärtää sitä, että jo itsessään vieraalla kielellä opiskelu tuottaa vaikeuksia. Opettajille myös kannattaa aina mennä juttelemaan, jos jokin kurssin asia tuntuu liian haastavalle.


2. Kulttuurishokki:
Asuessani Espanjassa en muista kokeneeni kunnolla kaikkia kulttuurishokin vaiheita, sillä kokemus oli itsessään koko ajan paljon vaikeampi. Yllätyinkin täällä, miten suorassa kaaressa olen tähän mennessä kokenut “kulttuurishokin” vaiheet. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana elin kuherruskuukautta, ja kaikki uusi oli lähestulkoon jännittävää ja kulttuurieroihin oli helppo suhtautua semi rennolla otteella. Chilevaihto tuntui vain yhdeltä pitkältä lomalta.


Kahden kuukauden jälkeen tuntui siltä, että olisin siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, sillä koin ajoittain voimattomuuden tunnetta ja väsymystä arjen erilaisuudesta ja kulttuurillisista eroista. Voimattomuus ei ollut kuitenkaan mitenkään hirveän voimakasta, ja siihen oli helppo suhtautua rennommin, kun Suomeen paluu ei ole tuntunut missään vaiheessa kovin kaukaiselta. Arvelisin että voimattomuutta on aiheuttanut usean asian summa. Niitä ovat esimerkiksi pienet arkiset jutut; vaikeudet nostaa rahaa tai ladata metrokorttia, kielen väärinymmärtäminen kaupassa, smalltalk vieraalla kielellä ja itsensä tunteminen yksinkertaisemmaksi ja nuoremmaksi espanjan kielellä. Olen myös huomannut, että täällä on ollut välillä vaikea lukea ihmisistä sitä, mitä ystävällisyyden takana on. Se on tuntunut välillä raskaalta, kun en halua olla ihmisille tyly tai lähtökohtaisesti olla epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Ehkä tämä tunne johtuu osaltaan siitä, että Chilessä yleisesti ihaillaan ehkä populaarikulttuurin ja mainosten takia eurooppalaisuutta ja vaaleutta jo itsessään, riippumatta siitä, että olen espanjaksi semi paljon tylsempi muidu.  :D Toisaalta esimerkiksi Puconissa meiltä pyydettiin liian suurta summaa retkestä kuumille lähteille, jonka tajusimme vasta jälkeen päin. Suomalaisena on vaikea välillä epäillä ihmisten ystävällisyyttä ja vakuuttavuutta.


Nyt taas tuntuu, että olen sopeutunut paremmin Chilen eroavaisuuksiin ja olo on taas innostuneempi. Toisaalta kauhean syviin koti-ikävä sfääreihin tuntuisi hassulta upotakaan, kun joulu lähenee vinhaa vauhtia ja aika tuntuu katoavan käsiin. Myös Lari tulee tänne tänä lauantaina, jota odotan hurjana.


    Koti-ikävään auttaa tietenkin kisu sylissä ja netflix! 


3. Chilen länsimaalaisuus
Chilen länsimaalaisuus voi yllättää, jos tänne saapuu odottaen sellaista “lattaristereotypiaa” , minkä voi saada elokuvista ja uutisista. Santiago de Chilessä on paljon eurooppalaistyylisiä kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Myöskin monet kaupunginosat ovat todella siistejä ja muistuttavat arkkitehtuuriltaan esimerkiksi Ranskaa. Reggeaton on täällä kova sana, mutta myös elektronisen musiikin bileitä löytyy jonkin verran. Mitä rikkaammasta alueesta on kyse, sitä länsimaalaisempi fiilis kaupunginosasta usein tulee. Juuri siksi myös toisaalta tuntuu vaikealta kirjottaa länsimaalaisuudesta eurooppalaisen näkökulmasta, koska juuri nämä “hipsterikahvilat” mantelicappuchinoineen tuntuvat minulle kaikista mukavimmilta ja tutuilta, mutta toisaalta ne ovat täällä vain rikkaiden etuoikeuksia. Ja minulle tietenkin Eurooppaa muistuttavat asiat voivat tuntua tutuilta ja turvallisilta, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat parempia tai että Chilen täytyisi olla yhtään länsimaalaisempi. Kaikista mielenkiintoisimpia ovatkin ne paikat, joissa tuntuu olevan aitoa Chile-tunnelmaa. Eli ei kannata missata niitä Santiagon vaarallisimmaksi varoteltuja mestoja kuten Mercado Centralia tai Vegaa eli kauppahalleja, jotka ovat täynnä kalaravintoloita ja pursuavia hedelmä- ja pähkinäkojuja.


    Barrio Italian (my all time favorite) kahviloista voi löytää jopa kanelipullia!
                                     Hedelmäkauppojen- ja torien löytöjä<3

    Kotikatu<3 tuo mieleen Ranskan.


4. Turvallisuus
Yksi lattaristereotypia, johon törmäsin ennen vaihtoani, oli kauhistelu Chilen vaarallisuudesta. Vaikka olin kuullutkin ja lukenut Santiago de Chilen olevan Etelä-Amerikan turvallisimpia kaupunkeja, sitä helposti päässään alkaa etukäteen kuumottelemaan, että kuinkahan vaarallista siellä kaukaisessa Chilessä on. Todellisuudessa olen kokenut oloni täällä paljon turvallisemmaksi kuin odotin. Oma asuinalueena tuntuu todella turvalliselta ja kotoisalta. Ja toisaalta tietty silmä sille milloin kannattaa olla erityisen varovainen laukkunsa ja kännykkänsä kanssa kehittyy täällä nopeasti. Aluksi minua pelotti kävellä enemmän illalla yksin ja vähän ärsytti se, että öisin suositellaan aina ottamaan uber, kun ei voi mennä yhtä vapaasti kuin Suomessa. Siihen kuitenkin tottui nopeasti, ja mitä paremmin Santiagon on oppinut tuntemaan sitä turvallisemmalta se on alkanut tuntumaan.


Tiivistyksenä; jos ikinä sulla on mahdollisuus lähteä vaihtoon tai lomalle Chileen, suosittelen sitä 100 prosenttisesti<3. Chile on ryöstänyt paikan sydämestäni, ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden lähteä tänne ja kokea kaikkia näitä tunteita ja haasteita, mitä olen täällä kohdannut.


Ihanaa viikkoa!


Con amor,

Julia
Viña del Marissa Annan ja Siirin kanssa<3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä Chile jätti minuun? Eli paluu Suomeen

Koulu loppui - enää pari viikkoa Chilessä?